Viisaat rajat auttamistyössä
Rajataitotyöpajan tavoitteena on auttaa osallistujia tunnistamaan, tiedostamaan ja ymmärtämään omia rajoihin liittyviä kokemuksia ja toimintatapoja.
Koulutuksessa rajoja tarkastellaan relationaalisena ilmiönä ja hermostollisena tapahtumana. Tavoitteena ei ole opetella yhtä oikeaa tapaa asettaa rajoja, vaan vahvistaa omaa sensitiivisyyttä ja joustavuutta erilaisissa kohtaamisissa.
Koulutuksessa opit
- tunnistamaan omia rajojasi ja niihin liittyviä kokemuksia ja toimintatapoja.
- havainnoimaan kehon viestejä ja rajanvedon tarvetta.
- vahvistamaan taitojasi ilmaista ja ylläpitää omia rajojasi sekä kunnioittaa toisten rajoja.
- ymmärtämään hermoston, elämänkokemusten ja kuormituksen vaikutuksia rajoihin.
- kehittämään joustavuutta kohtaamisiin ja tuet omaa jaksamistasi auttamistyössä.
- rajoja teorian, kehollisten harjoitusten ja oman pohdinnan avulla.
- Et tarvitse aiempaa kokemusta psykofyysisistä menetelmistä.
Kohderyhmä
Rajataitovalmennus soveltuu erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä terapia-, kasvatus- ja ohjaustyötä tekeville.
Sisältökuvaus
Monilla meistä on rajoihin liittyviä haasteita – myös auttamis- ja kohtaamistyössä toimivilla. Omien rajojen tunnistaminen, ilmaiseminen ja ylläpitäminen eivät aina ole helppoja, vaan niihin voi liittyä haasteita joissakin tilanteissa, tiettyjen ihmisten kanssa tai silloin, kun olemme kuormittuneita. Se on inhimillistä. Suhteemme omiin ja toisten rajoihin muotoutuu elämän aikana monien kokemusten, ihmissuhteiden, kasvuympäristön ja kiintymyssuhteiden vaikutuksesta. Myös kuormittavat ja traumaattiset kokemukset voivat vaikuttaa siihen, miten tunnistamme omia rajojamme, ilmaisemme niitä ja reagoimme toisten rajoihin.
Auttamistyössä omien ja toisen ihmisen rajoista kertovien signaalien tunnistaminen, rajojen ylläpitäminen ja rajan kunnioittaminen ovat sekä eettisen että kestävän auttamistyön edellytyksiä. Rajat suojaavat sekä auttajaa että asiakasta.
Ilman riittävää yhteyttä omiin rajoihin hyvää tarkoittava työ voi huomaamatta muuttua asiakkaalle haavoittavaksi tai auttajalle uuvuttavaksi. Rajataidot eivät ole vain kykyä sanoa kyllä tai ei. Ne ovat myös kykyä tunnistaa, mitä itsessä tapahtuu, havaita rajanvetotarve sekä ylläpitää ja kommunikoida oma raja rauhallisesti.
Psykofyysisessä viitekehyksessä rajat eivät ole ensisijaisesti käyttäytymistä tai vuorovaikutustaitoja. Ne ovat kehossa ja hermostossa rakentunut kokemus omasta tilasta, vaikutusmahdollisuudesta ja integriteetistä.
Rajat ovat pitkälti opittuja tapoja olla suhteessa. Autonomisen hermoston säätely, varhaiset kiintymyskokemukset ja kasvuympäristö muokkaavat sitä, miten keho tunnistaa turvaa, läheisyyttä, etäisyyttä ja painetta.
Kun säätely on riittävän joustavaa, rajat voivat olla eläviä ja tilanteeseen mukautuvia. Kuormituksen tai traumaattisen historian myötä rajat voivat puolestaan tiukentua liikaa, hämärtyä tai rakentua selviytymisen ehdoilla.
Rajanvetotarpeen tunnistaminen ja rajojen ilmaiseminen ovatkin suurelta osin ei-kielellisiä taitoja. Keho antaa jatkuvasti signaaleja siitä, milloin jokin tuntuu hyvältä, liian läheiseltä, liian kaukaiselta, kuormittavalta tai turvattomalta. Myös rajojen asettaminen on konkreettisesti kehollista toimintaa ja fyysistä ilmaisua.
Rajataitotyöpajan tavoitteena on auttaa osallistujia tunnistamaan, tiedostamaan ja ymmärtämään omia rajoihin liittyviä kokemuksia ja toimintatapoja.
Koulutuksessa rajoja tarkastellaan relationaalisena ilmiönä ja hermostollisena tapahtumana. Tavoitteena ei ole opetella yhtä oikeaa tapaa asettaa rajoja, vaan vahvistaa omaa sensitiivisyyttä ja joustavuutta erilaisissa kohtaamisissa.
Opetusmenetelmät
Koulutus sisältää teoriaopetusta, kokemuksellista työskentelyä ja reflektiivisiä pysähdyksiä. Rajoja tutkitaan luottamuksellisessa ja turvallisessa ilmapiirissä psykofyysisen ja sensomotorisen psykoterapian viitekehyksistä ammentavin menetelmin.
Kouluttaja

Kouluttajana toimii AUTTAVAT RAJAT® rajataitovalmennuksen kehittäjä, TtM, Psykoterapeutti, Kehopsykoterapeutti ja työnohjaaja Jaana Rajaveräjä.
Yhteyshenkilö kesäyliopistossa: Sanna Vaurula