Historiaa 70 vuoden ajan

Ennen korkeakoulua Tampereella ylioppilas nähtiin isona herrana, jolla oli riittävästi varaa matkustaa kauas Turkuun tai Helsinkiin opiskelemaan. 1950-luvun alussa perustettiin useita korkeakouluja ympäri Suomen, mutta Tampere jäi osattomaksi suuruudestaan huolimatta. Kun Helsingissä silloin sijaitsevan Yhteiskunnallisen korkeakoulun siirtoa Tampereelle esitettiin, todellinen toiminta alkoi ja Pirkanmaalle luotiin laajamittaisia edellytyksiä korkeakoulua varten. Tampereelle perustettiin tieteellinen julkisrahasto ja -kirjasto. Vuonna 1955 perustettiin myös kuusihenkinen korkeakoulutoimikunta, jonka päätehtävänä oli saada Tampereelle kesäyliopisto sekä lopulta korkeakoulu. Toimikunta ei vitkutellut, vaan loi ensitöikseen Tampereen korkeakouluyhdistyksen ja valmisteli muutamassa kuukaudessa kesällä alkavan Tampereen kesäyliopiston ensimmäisen kauden.

Tampere tarvitsi yhteyden tieteeseen

Kesäyliopiston perustamisen ideana oli akateemisen toiminnan ja ilmapiirin luominen Tampereelle jo ennen korkeakoulun saapumista. Tarkoituksena oli, että kesäylipoisto tukisi korkeakoulussa aloittavia tai siellä jo opiskelevia henkilöitä. Toinen tärkeä tavoite oli vapaan sivistystyön tukeminen Tampereella. Siksi Tampereen kesäyliopistossa saivat opiskella myös oppikoulua käymättömät nuoret. Tampereen kesäyliopiston perustaminen voidaan nähdä merkittävänä tienraivaajana kohti omaa pysyvää korkeakoulua Tampereelle sekä koko Hämeen läänin korkeanasteen koulutuksen kivijalkana.

”Haluamme yliopiston Tampereelle” yleisotsikon avulla vedottiin yrityksiin tukemaan kesäyliopiston toimintaa ja korkeakouluyhdistyksen tavoitteita. Otsikko vetosi moniin ja vuonna 1956 kesäyliopiston ohjelmassa oli peräti 330:n yrittäjän mainosta.

Yhteiskunnallinen korkeakoulu siirrettiin Tampereelle vuonna 1960 korkeakouluyhdistyksen ponnistelujen myötä. Tampereen korkeakouluyhdistys alkoi ajaa myös teknillisen korkeakoulun perustamista Tampereelle, joka aloitti toimintansa sivukorkeakouluna 1965 ja lopulta itsenäisenä korkeakouluna 1972. Tampereen kesäyliopisto ei jäänyt tarpeettomaksi korkeakoulun perustamisen jälkeen vaan toiminta painottui Tampereen yliopiston kurssitarjonnan täydentämiseen ja kesäopintojen tarjoamiseen. Kuitenkin jo 70-luvulla Tampereen kesäyliopisto alkoi hiljalleen siirtyä pois yliopistollisen opetuksen painottamisesta kohti ammatillista täydennyskoulutusta. Varsinainen kurssitoiminnan monipuolistuminen käynnistyi selvästi vasta 70-luvun loppupuolella.

Tampereen kesäyliopistolla tapahtui merkittävä taidekurssien laajennus vuonna 1976, kun kesäyliopisto järjesti Tampereen musiikkiopistojen kanssa peräti 11 musiikkikurssia. Lopulta kursseista muodostui 1980-luvulla järjestettävä Tampereen musiikkikesä. Tampereen kesäyliopiston kulttuuritarjontaa odotettiin innokkaasti, koska vielä 70-luvulla Tampereen kaupungista puuttui kesätapahtumat ja kulttuuritoiminta. Vasta myöhemmin Tampereen kulttuurielämä alkoi vilkastua ja muuttaa Tamperetta nykyisin tuntemaksemme eläväksi kulttuurikaupungiksi.

Hyvin hoidettu aikuiskoulutus on keskeinen osa hyvinvointiyhteiskuntaa

Kysyntä tietotekniikan kursseille kasvoi 80-luvulla eikä tietoyhteiskunnan kehityksestä jääty jälkeen. Ensimmäinen tietokone saatiin Tampereen kesäyliopiston toimistoon 1980-luvun loppupuolella. Tulostaminen tapahtui yhä reikäpaperille ja hyvää jälkeä halutessaan, piti työ tehdä kirjoituskoneella. Vielä 1980-luvulla opiskelijoiden tilastointi hoidettiin tukkimiehen kirjanpitona ja 90-luvun alussa opetusohjelmat työstettiin kokoon käsin leikkaamalla ja liimaamalla. Kehittyvä tekniikka toi helpotusta toimistotyöhön, mutta tärkeintä on silti ollut henkilökohtaiset kontaktit eri yhteistyötahojen kanssa. Tampereen kesäyliopisto muutti pysyviin tiloihinsa Yliopistonkadulle vuonna 1994, jossa opetusta tapahtuu edelleen.

90-luvun laman aikaan kesäyliopiston koulutuskysyntä lisääntyi, kun työtä vaille jääneiden nuorten halu kouluttautua kasvoi. Tampereen kesäyliopiston hyvät vuodet osuivat 1990-luvun lamaan, mutta vaikeudet alkoivat pian sen jälkeen. Tukien vähenemisen takia, opiskelijamaksuja jouduttiin korottamaan ja kesäyliopisto-opetuksen kysyntä Pirkanmaalla laski huomattavasti. Samalla talouden elpyminen houkutteli monia takaisin työelämän pariin. Oppilaitoksen toiminnan turvasi Tampereen kaupungin tuki sekä pienen organisaatiokoon mahdollistama joustavuus kurssitarjonnassa.

Taloudelliset vaikeudet uhkasivat muuttua Tampereen kesäyliopiston lopuksi. Tilanne vaati kesäyliopistolta sisäistä uudistumista, nykyaikaistumista ja uuden idean löytämistä. Vuonna 2000 Tampereen kesäyliopiston rehtori Pirjo-Maija Rekola irtisanoutui, ja hänen seuraajansa Ritva Ojalehto aloitti heti työt kesäyliopiston pelastamiseksi. Toimintaa terästettiin, taloutta seurattiin aktiivisesti ja ylimääräiset menot kuten flamencoviikko karsittiin. Monimuoto-opetusta kehitettiin hyödyntämällä etäopetusta ja tukemalla tietoyhteiskuntakehitystä. Kesäyliopiston toiminnassa korostettiin yhteistyötä ja koulutustarpeiden ennakointia. Muutosta kaipasi myös Tampereen korkeakouluyhdistys, joka muutti nimensä Tampereen kesäyliopistoyhdistykseksi vuonna 2001.

Toimintaa terästämällä ja yhteisön tuella Tampereen kesäyliopisto elvytettiin

Tampereen yliopiston tehostaessa toimintaansa keskittyminen avoimen yliopiston tarjontaan alkoi muuttua vanhanaikaiseksi toimintalinjaksi. Aiemmin Tampereen kesäyliopisto oli toiminut aktiivisesti nuorten yliopisto-opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksia lisäävänä oppilaitoksena. Muutoksen myötä opiskelijakunta alkoikin koostua eri alojen ammattilaisista, jotka halusivat kehittää ammatillista osaamistaan. Vuonna 2000 alkoi Pirkanmaan avoimet aikuiskoulutusreitit-hanke, jonka puitteissa haluttiin kehittää Pirkanmaan yliopistojen ja korkeakoulujen sekä seutukuntien välistä yhteistyötä. Tampereen kesäyliopisto tarjosi arvokkaan väylän hankkeen ruohonjuuritasolle.

2000-luvun alussa Tampereen kesäyliopisto monipuolisti avoimen yliopisto-opetuksen tarjontaansa tarjoamalla eri oppiaineita muistakin yliopistoista, joita Tampereen yliopistosta ei löytynyt. Kurssitarjontaan kuului esimerkiksi teologiaa Helsingin yliopistosta ja terveyshallinnontiedettä Oulun yliopistosta. Nykyäänkin Tampereen kesäyliopisto tarjoaa monipuolisesti erilaisia avoimen yliopisto-opetuksen kursseja yliopistoista ympäri Suomen.

Tarve kesäyliopistolle ei ole kadonnut Tampereelta. Ihmisten kasvavan sivistyksenjanon myötä kaikille avoimen korkeakoulutasoisen opetuksen merkityksellisyys on vain kasvanut. Kesäyliopisto on saanut myös uusia tehtäviä. Vuonna 2018 vapaan sivistystyön oppilaitoksille tuli lakisääteinen vaatimus tarjota kotouttamis- ja kielikoulutusta maahanmuuttajille. Vaikka vuosituhannen alussa kesäyliopistotoiminnan jatkuminen oli epävarmaa, on suunta muuttunut paremmaksi. Tampereen kesäyliopiston toiminta on jo vuosia ollut kannattavaa ja opetustoiminta on haluttua. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman yhteisön tukea sekä kesäyliopiston työntekijöiden, yhteistyökumppaneiden ja innokkaiden opiskelijoiden panosta.

Tampereen kesäyliopistolla on myös ollut merkittävä rooli Pirkanmaan kehityksen kannalta. Korkeakouluyhteisö on tuonut elinvoimaa ja energiaa Tampereelle sekä koko Pirkanmaalle. Toisaalta Tampereen kesäyliopisto on toiminut aktiivisesti Tampereen ja sen ympäryskuntien kulttuuritarjonnan ja koulutustarjonnan kehittämisessä. Ilman kesäyliopistoa ja sen avulla tullutta korkeakoulua Tampere olisi aivan erilainen kaupunki.

Tampereen flamencoviikot

80-luvulla kesäyliopiston kulttuuritoiminta keskittyi klassisen musiikin koulutukseen, mutta 90-luvulla siirryttiin kohti espanjan lämpimiä rantoja. Tampereen kesäyliopisto toimi merkittävässä roolissa ja päävastuussa Tampereen ensimmäisten flamencoviikkojen järjestämisessä vuonna 1994. Tampereen kesäyliopisto järjesti erilaisia flamencokitara-, tanssi-, ja laulukursseja sekä kytki tapahtumaan konsertteja, jotka houkuttelivat paikalle tuhansia kuulijoita ulkomailta asti. Flamencoviikot toivat väriä sekä kesäyliopiston kurssitarjontaan että Tampereen kulttuurielämään. Tampereen flamencoviikko toimii yhä pohjoismaiden vanhimpana flamencofestivaalina.

Vuoden 1999 flamencoviikoilla tapahtui lähes surkuhupaisaa hutilointia, joka uhkasi päättää tapahtuman lyhyeen. Flamencoviikkojen esiintymispäivänä nimittäin huomattiin, etteivät pääkonsertin suuren artistiryhmän esiintymisvaatteet ja soittimet olleet koskaan saapuneet Tampereelle. Pitkän etsinnän jälkeen ja kiivaiden puhelujen myötä selvisi, että kontti oli matkalla kohti Brasilian Rio de Janeiroa! Aamuyön tunteina piti nopeasti päättää, peruttaisiinko konsertti vai tehtäisiinkö kaikki mahdollinen tilanteen pelastamiseksi. Onneksi flamencoyhteisö nousi apuun! Erikoisten soitinten etsintään hälytettiin kaikki flamencoharrastajat ja kaikki kaupunginorkesterin instrumentit käytiin läpi. Ryhmän naisille päätettiin etsiä Suomen hienoimmat puvut vastuksia kaihtamatta. Korvaavia pukuja haalittiin kiireesti ympäri Suomen, ja vaatteet oli sovitettava ja ommeltava sopiviksi esiintymispäivänä. Harrastajien innostus, huumori ja kylmähermoisuus kaaoksen keskellä palkittiin ja konsertin kruunasi valtaisat, minuuttikaupalla kestäneet suosionosoitukset.