Miten päädyit korean kielen opettajaksi? Kauanko olet opettanut koreaa? Mitä muuta haluaisit kertoa itsestäsi?
Kiinnostuin kielten oppimisesta ja opettamisesta opiskeluaikoina ja keskityin näihin aihepiireihin myös kandintyössä ja gradussani. Kun sitten entinen korean opettajani pyysi minua tuntiopettajaksi Helsingin yliopistoon, suostuin heti. Nyt minulla on vuosi opetusta takana ja voin rehellisesti sanoa tekeväni unelmatyötäni.
Käytkö usein Koreassa? Mistä pidät maassa/korealaisessa kulttuurissa? Onko sinulla matkailuvinkkejä Koreaan matkustavalle?
Ilmastosyistä en käy Koreassa usein, mutta vyön alla on kaksi opiskelujaksoa, häämatka ja perheloma siellä. Olen aivan rakastunut siihen kieleen, mutta on siellä muutakin mielenkiintoista. Ruoka on hyvä kakkonen, ja samalle jalustalle nostaisin maisemat. Koreassa on ihan oma fiiliksensä, suosittelen kokemaan sen ihan itse. Seoulissa on paljon nähtävää ja perinteiset turistipaikat ovat kyllä käymisen arvoisia, mutta jos yhtään on aikaa ja kiinnostusta, kannattaa katsastaa muutakin. Pikkukaupungit ovat aivan erilaisia – seikkaile, nähtävää on vaikkei suunnittelisi joka asiaa! Omat lempparini ovat Jeongdongjin itärannikolla, Seoraksan, Cheonggyecheon-virta Seoulissa, Spaland ja retkeilyreitit Busanissa. Kun on kiivennyt vuorelle kuumana kesäpäivänä ja aivan nääntyneenä löytää hiljaisen, varjoisan buddhalaisen temppelin upealla näköalalla, eihän siinä voi kuin nauttia.
Voisitko kertoa jotain korean kielestä? Miksi koreaa kannattaa opiskella? Miten korean kieli eroaa muista Aasian kielistä, kuten kiinasta tai japanista?
Ylipäätään kieliä kannattaa opiskella siksi, että ne antavat kuvan erilaisista tavoista hahmottaa maailmaa. Suomalaisilla on yleensä kokemusta vähintään englannista ja ruotsista, usein saksasta, ranskasta tai espanjastakin – ja nämä ovat ehkä helpoimmat sulattaa. Uusia haasteita voi löytää Aasiasta. Siellä kulttuurin lisäksi koko kielijärjestelmä on erilainen kirjoitusmerkkejä myöten. Niistä kannattaa valita korea, koska sen kirjoitusjärjestelmä kuuluu maailman loogisimpiin. Jokainen kirjain vastaa yhtä äännettä aivan kuin meillä täällä lännessäkin, eli pystyt lukemaan tekstiä kuin tekstiä vaikket tunnistaisikaan kirjoitusmerkkiä (vrt. Kiina tai Japani). Tämä auttaa vähintäänkin silloin, kun pitäisi suunnistaa Korean matkalla paikasta toiseen, jäädä oikealla pysäkillä pois tai kertoa paikalliselle mihin yrität löytää. Vielä parempi tietysti, jos osaat muutakin, eli tervetuloa kurssille! Korean opiskelu voi olla haastavaa, mutta se on myös palkitsevaa ja hauskaa. Toki mikään haastattelu Koreasta ei ole täydellinen ilman mainintaa K-popista ja korealaisesta draamasta, ja ne ovatkin yleisimpiä syitä opiskeluinnostukseen.
Onko suomenkielisillä tiettyjä vaikeuksia korean opiskelussa? Onko sinulla antaa vinkkejä korean kielen opiskelun aloittaville?
Isoin este suomenkielisille on virheiden pelko. Pitäisi muistaa, ettei tarvitse aina sanoa kaikkea täydellisesti, vaan riittävän ymmärrettävästi. Jos tekee virheen, sen voi korjata, ja siitä voi oppia. Jos ei uskalla yrittää, on riski, ettei opikaan mitään. Haasteina voisi nähdä myös sanajärjestyksen, kohteliaisuuden tasot ja jotkut äänteet, mutta toisaalta suomen kielestä on myös etuja: tottumus sanojen päätteisiin, kieltä suurelta osin lausutaan niin kuin kirjoitetaankin, ja moni kielioppiasia ja sanasto aukeaa usein paremmin suomen kuin vaikkapa englannin kautta. Suosittelen kaikille vähintään alkeiskurssin käymistä, siinä pääsee nopeasti kiinni perusteisiin ja saa vinkkejä jatkosta, jos opiskelee mieluummin itsenäisesti. Oma-aloitteisuudesta on hyötyä, kannattaa aktiivisesti etsiä oppimateriaaleja ja mahdollisuuksia harjoitella taitojaan vaikka netissä tai appien avulla. Ja niitä draamoja ja muita korealaisia ohjelmia kannattaa katsoa, jotta tottuu äänteisiin, intonaatioon, puhenopeuteen ja energiaan, millä koreaa puhutaan. Jos ei pysty puhumaan koreaa joka päivä, niin kuin usein on, kannattaa lukea ääneen tekstejä ja kirjoittaa päiväkirjaa. Ne ovat todistetusti hyödyllisiä metodeja totutella uuteen kieleen ja harjoitella sitä.
Millaisia eroja korealaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa on? Onko mitään samankaltaisuuksia?
Mieluusti vältän stereotypioita, mutta joitain seikkoja tulee mieleen. Korea on hieman hierarkkisempi ja konservatiivisempi kuin Suomi. Siellä yleisin uskonto on buddhalaisuus ja kungfutselaiset ajatukset sosiaalisesta hierarkiasta ovat voimakkaat. Samankaltainen historia kuitenkin vaikuttaa: tietynlainen melankolisuus ja sisukkuus ovat samantyyppisiä molemmissa kulttuureissa. Koreassa suosittu harrastus on vuorilla trekkaus, ja siinäkin näkisin yhtymäkohtia Suomeen. Työkulttuurissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä on eroja, esim. Koreassa tehdään pidempiä päiviä vähemmillä lomilla. Ystäviä ja tuttavia tavataan useammin kaupungilla kuin kotona ja silloin vanhin tai sosiaalisessa hierarkiassa korkeimmalla oleva maksaa muidenkin kestityksen. Nämä ovat toki yleistyksiä, eivätkä asiat aina mene juuri näin. Paras tapa tutustua korealaiseen kulttuuriin on tutustua korealaisiin ihmisiin, opetella vähän heidän kieltään ja kokea se itse.