Kukaan meistä ei ole rohkea, jos emme voi luottaa siihen, että vastassamme on myötätuntoa. Ilman myötätunnosta kumpuavaa turvan kokemusta emme useinkaan toisten kehotuksista, pyynnöistä, kannustuksista ja rohkaisuista huolimatta pyydä apua ja laske panssareitamme, kurota kohti toista ihmistä, uskalla kertoa tarinaamme, näytä haavoittuvaisuuttamme, jaa syvimpiä tuntemuksiamme, uskalla luottaa toiseen ihmiseen, antaudu yhteyteen ja kannatelluksi tai paljasta omaa, todellista maailmaamme.

Kun taas voimme luottaa siihen, että tulemme kohdatuksi yksilöllisesti, myötätuntoisesti ja sydämellisesti, ja kun koemme, että ammattilainen arvostaa meitä ja ottaa tarinamme todesta, kasvaa rohkeutemme olla enemmän totta kaikkine puolinemme sekä itsellemme, että toisillemme. Sellaisia hetkiä ja arjen rinnalla kulkijuutta uskon, että jokainen meistä kaipaa yhä enemmän. Ja sinä, kohtaamistyön ammattilainen voit omassa roolissa olla mahdollistamassa näitä arjessa kannattelevia ja toiveikkuutta vahvistavia taikahetkiä.

Siinä onnistuminen lähtee sinusta itsestäsi.

Uskon, että voit antaa toiselle vain sitä, mitä sinulla on itselläsi, myös ammattilaisena

Jos olemme itseämme kohtaan äärettömän vaativia ja armottomia, on sallivuutta ja lempeyttä tutkitustikin vaikeampi ammentaa myös toiselle ihmiselle. Jotta voimme ammattilaisina kohdata ennen kaikkea ihmisen, kuulla ja auttaa asiakkaita heitä aidosti tukevalla tavalla, on tärkeää oppia suhtautumaan myös itseensä ja omaan epätäydellisyyteen ammattilaisena hyväksyvästi ja itsemyötätuntoisesti.

Tämän sanottua tunnistan myös sen valtavan paineen, jonka keskellä sinä kohtaamistyön ammattilainen teet työtäsi. Arki on monesti tehostamisen vaateen alla sinnittelyä, ristipaineiden aalloilla surffaamista, sekä omiin, että asiakkaiden tunnetiloihin virittäytymistä, neuvomisen ja kuuntelemisen välillä tasapainottelua, pienemmän pahan valitsemista, epävarmuudessa elämistä ja myös jatkuviin muutoksiin sopeutumista. Myös asiakkaiden tilanteet ovat usein yhä haastavampia ja monimutkaisempia. Vallitsevissa, haastavissa olosuhteissa, itsemyötätuntotaitojen merkitys korostuu entisestään.

Mistä itsemyötätuntotaidoissa on oikeastaan kyse?

Sanana itsemyötätunto on vähän vaikea ja suomen kielessä ensi tuntumalta myös hyvin abstrakti asia. Käytännössä asia on kuitenkin toisin. Yksinkertaisimmillaan itsemyötätuntotaidot ovat kimppu konkreettisia ja tietoisia ajatus- ja toimintamalleja, joihin tukeutuminen vahvistaa tutkitusti mm. resilienssiä, stressinsietokykyä, vaikeuksista selviämistä, epävarmuudessa lepäämisen taitoja sekä ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Armollinen suhtautuminen itseensä tarkoittaa esimerkiksi sen hyväksymistä, että on riittävä sellaisena kuin on, yrittäen parhaansa mukaan vastata asiakkaan tarpeisiin niillä voimavaroilla, resursseilla ja sen hetkisellä osaamisella ja tietotaidolla, jotka juuri siinä hetkessä ovat käytettävissä. Konkreettisina tekoina armollisuus itseä kohtaan on mm. omien tunteiden huomioimista ja niihin avoimesti suhtautumista, ilman väistelyä, tuomitsemista ja arvostelua. Tunteet viestivät omista tarpeista ja toiveista ja itsemyötätuntoista on yksinkertaisesti pysähtyä kuuntelemaan, mistä tarpeesta oma tunne kertoo, mitä se viestittää ja miten voisi olla parempi itselleen.

Miten puhut itsellesi?

Lisäksi itsemyötätuntoista ajattelua vahvistaa tietoisen huomion kiinnittäminen siihen, miten itselleen puhuu. Jos huomaa syyttelevää, kritisoivaa ja arvostelevaa puhetta, on hyvä pysähtyä pohtimaan, mistä oma moittiva asenne kumpuaa. Aivotieteestä tiedetään, että kritisoiva minäpuhe nostaa stressitasoja ja vaikuttaa siten kehossa terveyttä heikentävällä tavalla, kun taas itsemyötätuntoinen puhe rauhoittaa sekä mieltä että kehoa, tukien hyvinvointia.

Itsemyötätunto auttaa tekemään itselle hyviä päätöksiä

Kolmas konkreettinen tapa harjoittaa itsemyötätuntoa on tarkastella omia, itselleen asettamia odotuksia ja tavoitteita, sitä mitä itseltään omassa roolissaan odottaa ja kuinka kohtuullisia nämä odotukset ovat. Itsemyötätunto auttaa tekemään itselle hyviä päätöksiä ja huolehtimaan omaa hyvinvointia suojaavista rajoista. Epäonnistumisen hetkillä itsemyötätunto myös auttaa nousemaan takaisin jaloilleen ja yrittämään uudelleen.

Armollisuutta on sekin, että oppii kohtaamistyössä hiljalleen asettumaan tietäjästä oppijan asemaan, rinnalla kulkijaksi. Se on hyväksyvää suhtautumista ja sen sallimista itselleen, ettei ammattilaisena aina tarvitse olla vastauksia kaikkeen. Se on luvan antamista sille, että voi rauhassa yhdessä asiakkaan kanssa etsiä hänelle sopivia ratkaisuja. Tämä myös vahvistaa asiakkaan osallisuutta, pystyvyyden ja pärjäämisen kokemusta, sekä luottamusta sinua, ammattilaista kohtaan.

Auttamalla itseäsi autat myös jokaista kohtaamaasi asiakasta

Viimeisenä haluan nostaa esiin avun pyytämisen. Tiesitkö, että yksi parhaista keinoista rakentaa luottamusta on avun pyytäminen, niin asiakkaiden kun oman työyhteisönkin suuntaan? (Brené Brown 2015.) Me ihmiset arvostamme ja ihailemme toisissamme haavoittuvaisuutta ja itsensä alttiiksi laittamista, sellaistahan avun pyytäminen omissa mielikuvissamme usein on. Samalla peittelemme omaa haavoittuvuuttamme viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti. Itsemyötätuntotaidot arjessa tukevat myös omaan haavoittuvaisuuteen tutustumista, auttavat yhteyden rakentumista asiakkaisiin ja rohkaisevat kurottamaan kohti apua. Jokainen meistä on avun arvoinen. Auttamalla itseäsi autat myös jokaista kohtaamaasi asiakasta.

Tämän tekstin kirjoitti Riikka Seppälä, Dare to Lead fasilitaattori, tunnetaitovalmentaja, häpeäcoach ja neuropsykiatrinen ratkaisukeskeinen valmentaja.

Lisätietoja Riikasta: www.riikkaseppala.fi.

Tulevia Riikan koulutuksia Tampereen kesäyliopistossa:

Rinnallakulkijan valmennusohjelma

Erityisvoimia vanhemmuuteen – kohti omalaista hyvää arkea

Lapsi heräilee usein öisin, ja nukkumaanmeno viivästyy iltaisin. Sinulta kysytään neuvoja, kun perheen voimavarat ovat jo vähissä. Kuulostaako tutulta? Lapsiperheiden parissa työskentelevät kohtaavat tällaisia tilanteita varsin usein, tietyissä ammateissa jopa päivittäin, joten et ole varmasti kokemustesi kanssa yksin.

Uneen liittyvät pulmat eivät useinkaan ratkea heti ja helposti. Uusien tapojen opettelu vie oman aikansa, ja usein aiemmat tavat ovat syvään juurtuneita. Vanhempien väsymys ja pelot tilanteen pahenemisesta entisestään voivat jarruttaa muutosta. Monesti myös tuntuu siltä, että kaikkea on jo kokeiltu. Miten voisin vielä rohkaista ja tukea perhettä? Tämän kaiken keskellä ammattilainenkin kaipaa välillä vahvistumista ja pysähtymistä asian äärelle: Minä osaan kyllä auttaa perhettä eteenpäin.

Uutta tietoa kertyy jatkuvasti

Vanhempia voi helpottaa, kun he saavat tietoa, miten vauva oppii unitaitoja ja mitä siihen vaaditaan. Toistoja ja kärsivällisyyttä, hermoston kehittymistä. Onko sinulla jo käytössäsi kuvia tai muuta materiaalia, joilla voit helposti selittää asiaa vanhemmille?

Lapsen unta on tutkittu viime vuosina paljon ja tieto karttuu jatkuvasti. Tutkimuksissa on havaittu, että lapset heräilevät sitä useammin, mitä aktiivisemmin vanhempi itse puuttuu lapsen heräilyyn ja normaaliin liikkumiseen/ääntelyyn unen aikana. Jos lapsi oppii turvallisesti ja aikuisen tuen avulla vähitellen nukahtamaan myös itse, ja kaikkeen normaaliin liikkumiseen ei heti puututa, voi tästä olla myöhemmin perheelle paljon hyötyä.

Unirytmin kehittymistä voi tukea jo 3 kk iästä alkaen

Suomessa eletään suuri osa vuodesta hämärässä. Luonnonvalon hyödyntäminen vuorokausirytmin tukemisessa olisi mahdollista ottaa laajemminkin käyttöön. Oletko puhunut vanhempien kanssa valon merkityksestä? Valo varsinkin aamulla tahdistaa lapsen rytmiä. Jos luonnonvaloa ei ole saatavilla, on valaistuksen lisääminen kotiin yksi keino. Avataan aamuisin verhot kunnolla, hyödynnetään lisäksi kodin valaistusta ja ulkoillaan. Lapsen hormonitoiminta alkaa tukea vuorokausirytmiä yhä vahvemmin kasvun myötä.

Unirytmin kehittymistä on mahdollista tukea lempeästi noin 3 kuukauden iästä alkaen. Vauvat oppivat valtavan paljon ja vanhemmat huomaavatkin lapsensa taitojen edistymisen monissa asioissa, ehkä myös unitaidoissa. On motivoivaa, että onnistumisia nostetaan yhdessä esille. Unipäiväkirjasta on mahdollista huomata edistyminen ja toisaalta unipäiväkirja voi tuoda näkyväksi myös unta heikentäviä asioita. Saatetaan esimerkiksi havaita, että lapsi heräilee enemmän, jos hän menee myöhemmin nukkumaan.

Usein olisi mahdollista ehkäistä sellaisten uniassosiaatioiden kehittymistä, jotka alkavat koitua perheelle kuormittaviksi. Tähän tarvitaan kuitenkin tietoa etukäteen, miten toimia ja sopeuttaa tavat omaan perheeseen sopiviksi. Syömisen ja nukkumisen erottaminen toisistaan lempeästi ja vähitellen lapsen kasvun myötä on yksi esimerkki. Millaisesta uneen liittyvästä tiedosta vanhemmat erityisesti hyötyvät sinun kokemuksesi mukaan, jo ennen lapsen syntymää?

Tampereen kesäyliopisto järjestää ammattilaisille suunnatun koulutuksen lapsen unesta 22.11.2022 (myös etäosallistumismahdollisuus). Koulutuksessa pääset syventämään osaamistasi lapsen unesta ja unihäiriöistä, sekä saat keinoja vanhempien motivoimiseen. Muiden ammattilaisten kokemukset ovat myös opettavaisia ja koulutuksessa hyödynnetään lisäksi case-esimerkkejä.

Kouluttajana ja tämän kirjoituksen kirjoittajana toimii FM Heidi Kervinen. Heidi on koulutustaustaltaan biologi, ja on erikoistunut fysiologiaan. Heidin koulutuksissa painotetaan käytännön näkökulmaa ja lempeitä keinoja unen edistämiseen. Kurssilla ei keskitytä varsinaisiin ns. unikouluihin, vaan keskiössä on uniongelmien ennaltaehkäisy. Heidi suosii menetelmiä, jotka ovat sekä lapselle että vanhemmalle ystävällisiä, tuovat positiivisia kokemuksia ja sitä kautta vahvistavat itseluottamusta; me onnistumme! Koulutus perustuu tutkittuun tietoon ja sisältää kurssimateriaalin kuvineen, jota voit myöhemminkin käyttää esim. asiakastyössä.